Salla Tuominen viihtyy viheralueiden kunnossapidon töissä. Tulevaisuudessa hän tähtää alalla eteenpäin suunnittelijan opintojen myötä.
Kokeilun kautta löytyi oma ala
Salla kävi töissä jo peruskoulun aikana ja heti sen jälkeen. Viherala löytyi, kun hän pääsi opiskelemaan viherrakentamista Lappeenrannassa toimivaan Saimaan ammattiopisto Sampoon ja piti siitä kovasti. Elämä vei pian kuitenkin toiseen kaupunkiin, Hyvinkäälle. Siellä Salla teki töitä eri aloilla, mutta mikään niistä ei tuntunut omalta. Viherala veti puoleensa ja Salla suorittikin parissa vuodessa Hyria ammattikoulussa puutarhatuotannon opinnot.
”Tykkäsin opinnoissa siitä, että asiat voi opetella käytännön työssä. Ei ole tarvinnut istua koulun penkillä kovin paljon”, Salla kertoo.
Valmistumisen jälkeen Salla muutti Lahden seudulle ja pääsi rakennusliike YIT:lle töihin viheraluetyöntekijäksi. Työtä tehtiin kaupungin viheralueilla. Ala tuntui omalta, ja Salla innostui opiskelemaan lisää: yhden kesän aikana hän kävi työn ohella puistopuutarhurikoulutuksen.
Töitä kaupungin sykkeessä ja hautausmaan rauhassa
Työ kaupunkien viheralueilla toi arvokasta kokemusta. Salla on ollut hoitamassa niin leikkialueita, teiden viherkaistaleita kuin erilaisia puistojakin. Ulkotyössä asenteen on oltava kohdallaan, koska töitä tehdään joka säällä keväästä pitkälle syksyyn.
”Työtahti kaupungilla oli kova, aikataulua vasten tehtiin töitä”, Salla kertoo.
Salla pitää eniten työn käytännönläheisyydestä.
”Parasta työssä on, kun näkee kättensä jäljen. Hyvä puoli on myös se, että kun työ on fyysistä, ei työpäivän jälkeen tarvitse miettiä kuntosalille menoa”, Salla sanoo.
Kovasta työtahdista huolimatta Sallalla on riittänyt energiaa opiskella jälleen lisää: viime keväänä hän suoritti johtamiseen keskittyvän viheraluemestarin tutkinnon. Samoihin aikoihin Salla pääsi uuteen työpaikkaan Lahden seurakunnalle, Nastolan hautausmaalle. Siellä hän on päässyt kausivastaavaksi ja johtaa viiden hengen tiimiä.
Salla kertoo työn olevan mukavan joustavaa.
”Enimmäkseen teen töitä toimistossa, mutta kun kaipaan ulkoilmaan, niin käyn tekemässä kunnossapidon töitä hautausmaalla yhdessä tiimiläisteni kanssa.”
Työtahti on rauhallisempi kuin kaupungilla, koska aikaa on oltava myös asiakkaiden eli surevien omaisten kohtaamiselle.
”Hautausmaalla ei voi juosta kukat kainalossa istuttamaan, vaan on kunnioitettava alueen rauhaa”, Salla toteaa.
Salla suosittelee viheralaa nuorille
Viherala on tullut Sallalle tärkeäksi. Hän on nähnyt vuosien ajan käytännön työtä ja nähnyt ihmisiä, jotka viihtyvät niissä pitkään.
”Meillä on sellaisia kausityöntekijöitä, jotka ovat olleet täällä töissä jo kaksikymmentä vuotta. Joka kevät he palaavat talvitauon jälkeen”, Salla kertoo.
Hän itsekin aikoo pysyä alalla, mutta on saanut kipinän suunnittelutehtäviin.
”Olisi kiva päästä ihan alusta asti vaikuttamaan ja tekemään päätöksiä viheralueista, kun olen nähnyt alueet kunnossapidon näkökulmasta. Enemmän luonnonmukaisia puistoja ja leikkipaikoille syötäviä marjoja piikkipensaiden sijaan”, Salla pohtii.
Pian haastattelun jälkeen Salla saikin ilouutisen: Hänelle avautui opiskelupaikka Lahden ammattikorkeakoulusta, jossa hän aloittaa seuraavaksi kestävän kaupunkisuunnittelun insinöörin opinnot. Aiheesta innostuneena Salla näkee mahdollisuuksia opiskelun kautta nostaa myös tulotasoaan.
”Viheralalla voi myös tienata, kun opiskelee itselleen ylempiä puutarha-alan tutkintoja ja pyrkii työnjohdollisiin tehtäviin. Sitä kautta saa yleensä vakituisen sekä korkeapalkkaisemman työpaikan”, Salla sanoo.
Opiskelu ylempiin tutkintoihin on Sallan mielestä helppoa, koska opinnot pystyy suorittamaan suurelta osin töitä tehden.
Omaa alaansa etsiviä nuoria Salla haluaa innostaa mukaan viheralalle:
”Kannattaa lähteä kokeilemaan ja uskoa omiin kykyihinsä. Nämä hommat kyllä oppii tekemällä ja alkuun pääsee, vaikka ei vielä olisi kokemusta. Osaat kyllä!” Salla kannustaa.
Uratarinat on toteutettu osana GreenVEU-hanketta. Hanketta rahoittaa Erasmus+ -ohjelma ja siinä ovat mukana Suomen lisäksi Alankomaat, Unkari, Romania, Tanska ja Espanja.