Wau – How Wild – Esimerkkejä Rauman Wihertoimen LuMo- kohteista, niiden synnystä ja kunnossapidosta eri hoitotason alueilla

Raumalla on toteutettu vuodesta 2021 alkaen useita LuMo-alueita, joissa on käytetty paikallista alkuperää olevia luonnonkasvilajeja. Useimmat kohteet on toteutettu dynaamisen kasvillisuusalueen periaatteella – taimista istuttamalla – jolloin alueet ovat olleet nopeasti näyttävän näköisiä. Tällä on vastattu tässä maailmanajassa vallalla olevaan tehokkuus vaatimukseen. Ihminen kun ei ole kovin mielellään taipuvainen hitauteen. Samalla on vältytty luonnonkasvialueiden usein hitaasta ja epätasaisesta itämisestä ja kasvusta, jos alueet perustettaisiin kylvämällä. Samoin se helpottaa kunnossapidon toteuttamista.

Taimet kasvatetaan nykyisin itse lähialueilta kerätyistä siemenistä. Periaatteessa tämä on ehkä tietynlainen valintakysymys, kun pohditaan minkälaisen painoarvon annamme kasvilajien geneettiselle alkuperälle. Luonnon monimuotoisuutta ei voi ulkoistaa ja se antaa mahdollisuuksia paikalliseen yhteistyöhön ja osallistaviin toimintatapoihin. Muinaiskasvit eli argeofyytit sekä painolastikasvillisuus kertovat Rauman alueen kasvillisuuden erityispiirteistä. Tumma tulikukka, Sikoangervo, Mäkikaura ja Kangasajuruoho kertovat vanhasta asutuksesta kasvupaikoillaan. Merihistoriallisen Seuran kanssa perustettiin Makasiinipuisto jossa käytettiin painolastikasveja mm. Papelorikkoa (Saxifraga granulata) ja Rakkoapilaa (Trifolium fragiferum).

LuMo-alueiden rakentamiselle ja kunnossapidolle ei Raumalla ole osoitettu erillisiä resursseja ja sitä toteutetaan ilman toimintaa ohjaavaa suunnitelmaa. Työ on kokeilevaa ja omasta taimituotannosta johtuen usein miten joustavaa. Viestintä, asukastilaisuudet sekä infokyltit kohteissa ovat olleet tärkeässä roolissa LuMo-alueiden hyväksyttävyyden lisääntymisessä.

Viheralan oppilaitokset ovat hienosti ottaneet luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja hoidon opintokokonaisuudet mukaan tutkintoihin ja niitä voi suorittaa erillisinä täydennyskoulutuksina. Sille on todellista tarvetta – ”poisoppimista” totutuista kunnossapitotoimista, asennemuutosta sekä ennen kaikkea rohkeutta tehdä toisin. Emme voi kuitenkaan sysätä vastuuta luontokadosta ja monimuotoisuuden vaalimisesta pelkästään nuorille vaan veltoista luontopäätöksistä on päästävä vaikuttaviin luontopohjaisiin ratkaisuihin jotka ovat pitkällä tähtäyksellä myös kustannustehokkaita ja järkeviä.