Hyvin suunniteltu on puoliksi hoidettu – Kunnossapidon huomioiminen hankkeiden suunnitteluvaiheessa

Paras ja toimivin viheralue syntyy yhteistyössä suunnittelijan, rakentajan ja kunnossapitäjän kanssa. Kun suunnitelma on ammattilaisten kesken mietitty toimivaksi, rakennettu hyvin ja takuuajan hoidosta on huolehdittu, on kohteella parhaat mahdolliset edellytykset pitkään elinkaareen.
Yhteistyön tiivistämisessä alalla on vielä kuitenkin hieman työsarkaa. Vastaan on tullut syväkeräysastioita ja hiekkalaatikoita, joita ei ole mahdollista tyhjentää ja katuvihreällä sijaitsevia perenna-alueita, joita ei voida turvallisesti hoitaa ilman erikoisjärjestelyitä. Näiltä olisi mahdollisesti vältytty, jos suunnitteluvaiheessa kommenttia olisi kysytty kunnossapidon
asiantuntijalta.

Helsingin kaupungilla tilanne yhteistyön suhteen on aika hyvä, mutta isoissa organisaatioissa haasteita aiheuttavat kuitenkin kiireet, tiedonkulun puutteet ja käytäntöjen eroavaisuudet. Yksityisellä puolella syynä voi olla, että ei ole oikein tiedossa mistä niitä rakentajia tai kunnossapitäjiä löytyisi, joilta asioista voisi kysellä. Tai mahdollisesti ei ole vain
tietämystä siitä, mistä kaikesta on tarpeen kysyä. Tiiviisti rakennetun kaupunkiympäristön haasteet julkisen puolen kunnossapidossa ovat aika erilaisia kuin esimerkiksi yksityisillä pihoilla tai taloyhtiöissä.

Lisäämällä tiedonkulkua yleisesti ja yhteistyötä alalla suunnittelijoiden, rakentajien ja kunnossapitäjien kesken saisimme varmasti hyvää muutosta aikaiseksi. Aiheesta on paljon puhuttu, mutta miten saisimme asiaan lisää konkretiaa? Pihojen ja puistojen perustamiskustannukset ovat suuria ja on monin tavoin harmi, jos itse aiheutamme viheralueille vuosien päähän kantautuvia vaikutuksia. Uuden viheralueen elinkaari on se sitten piha tai puisto alkaa jo suunnittelupöydältä ja mitä enemmän yhteistyötä sidosryhmien kanssa tehdään sitä varmemmin elinkaaresta saadaan mahdollisimman pitkä.

Kuva: Heidi Kiuru